Voi Veljet! Olipahan blogistin näpit räjäyttävä tapahtuma Linnanmaan salibandypyhäkössä. Mitkään sanat eivät tee oikeutta sille tunteiden ryöpylle, jolla salibandyn ystäviä hemmoteltiin Suomen Cupin puolivälieräottelussa SSRA-SSV. SSV vei Maamme-laululla avatun ottelun odotetusti lukemin 7-12.
Ottelutapahtuma hipoi täydellisyyttä. Vain kotijoukkueen voitto olisi maistunut makeammalle ja kruunannut hurmoksen orgasmia jäljitteleväski euforiaksi. Alussa se näytti mahdolliselta. Toinen erä oli kuitenkin käännekohta. SSV jauhoi näyttävästi palloa mieheltä toisella. Se takoi kolme maalia, ja istui tukevasti kuljettajan penkille. Kolmas erä oli lopulta muodollisuus, vaikka Ankat taistelivat miehekkäästi loppuun saakka.
Ankkalauma voi olla ylpeä itsestään. Manageri Laukosta huokui ylpeys omistaan. Se oli käsin kosketeltavissa. Sama luottamus omaan tekemiseen huokui ankkapelaajista. Ankkalauman itsetunto -ja luottamus kasvoivat pelin aikana toolbägillisellä. Seitsemän tehtyä maalia maajoukkuemaalivahdin taakse. Lisäksi tukku sellaisia suorituksia, että valmentajavelho Mika "Amu" Ahosen oli komennettava omiaan pelaamaan nopeampaa peliä. Mitä lie erätauolla on viikkarikopissa nähty ja kuultu. Sitä kelpaa tuulettaa.
Vieraat tulivat peliin ajatuksenaan painaa juuri sen verran kaasua kuin olisi pakko. He joutuivat taipumaan hikiseen iltapuhteeseen mennäkseen välieriin. Lopulta vieraiden valovoimaisimmat tähdet, Harri Forsten ja Juho Järvinen näyttivät mitä ovat miehiään. Forsten esitti koko ajan huikeaa syöttötyöskentelyä ja Järvinen raudanlujaa viimeistelyä. Pekkaa pahemmaksi eivät jääneet Koskelon pojat tai Kiviojan Konsta. Heiltä nähtiin myös rohkeita haastoja ja ennakkoluulonta pelaamista maailmanhuippuja vastaan. Se herätti kunnioituksen vastustajaa kohtaan myös viikinkipelaajien sydämissä. Hienoa pojat! Kaikkea tätäkin kelpaa tuulettaa.
Pikantteja yksityiskohtia ottelun aikana oli lukusia. Yksi parhaista oli Henri Toivoniemen nimittely imuriksi. Tällaista grillaamista soisi olevan myös Oulun Luistinseuran kotiotteluissa. Rohkenipa joku huudella Amullekin. Huumorilla, mutta kuitenkin. Se kertoo ylpeystä. Se on oikeaa itseluottamusta. Ei hävetä omaa olemassaoloa. Oulussa on päästävä turhasta ja tarpeettomasta stadilaisten kunnioittamisesta. Tänään tuollaista asennetta nähtiin oikeaan sävyyn puettuna. Oltiin ylpeitä omista. Se tehtiin selväksi itselle, vieressä istuvalle ja ennen kaikkea vastustajalle. Tuomaritkin saivat osakseen kritiikkiä. Selvä rankkari kun jäi viheltämättä. Toisen erotuomarin, Juhani Anttilan kunniaksi on kuitenkin sanottava, ettei hän mielistellyt isoilla nimillä varustettuja vieraita vaan uskalsi viheltää Juho Järvisen maalinedusrikkeet selvästi pois, ja puhuttuttaa Markus Olkkosen maalivahdin häirinnästä.
Ottelun lopussa yleisön palkitsi vielä manageri Laukon kepeän gasellimainen kirmaaminen kentällä. Onneksi Henri Lehtonen ehti "Pulen" laitatöötin alta pois, selviten pienellä puujalalla. Amu näytti myös etsivän penkiltä maalivahdin kamppeitaan, että olisi saanut haastaa managerin läpiajossa. SSV esitti hienoa urheiluhenkeä pelaten loppuun saakka täydellä sykkeellä. Lopuksi yleisö, isännät ja vieraat kiittivät toinen toisiaan megalomaanisen hienosta salibandyillasta.
Näytelmä oli parasta mahdollista mainosta lajille. Kaksi upeaa, urheilullista, rehtiä ja ennen kaikkea maagisen taitavaa joukkuetta pelasi ikimuistoisen salibandyottelun salintäyteiselle yleisölle. Ja yleisö nautti sykkivin sydämin The Spektaakkelista. Tämän vuoksi me kaikki rakastamme salibandya, "Peliä meille kaikille".
Suurkiitos SSRA ja SSV!!
Olipa kyllä viimeisen päälle viihdyttävää salibandya. Kiitokset Ankoille ja SSV:lle, toki katsomot täyttänyt yleisökin toi peliin oman panoksensa. Hienoa nähdä kuinka Oulusta löytyy lahjoja laittaa kampoihin yhdelle Suomen parhaista joukkueista. Ennen kaikkea silmään pisti Ankkojen rohkeus haastaa huomattavasti kokeneempia ja kovempia vastustajia sekä yksilötasolla että joukkueena. Kuitenkin joukkueiden välinen kuilu pallollisessa pelaamisessa ja pallon liikuttamisessa yhdellä kosketuksella näkyi selvimpänä tasoerona. Hieno peli Ankoilta, Viikingeiltä tuttua juttua. Hieno ottelu ja todellakin sai vastinetta sille viidelle eurolle, joka lippuun piti sijoittaa. :)
VastaaPoistaUskomaton suoritus Ankoilta! Ei hävetä ollenkaan ottaa turpiin tältä sakilta, on tämä sen verran kova nippu! VIVA LA SSRA!
VastaaPoistaNo nyt Ankat on ite Megatähtiä ja kaikki lähtee110 lasissa ankkajahtiin. Mutta sehän vie lajia ja sarjaa eteenpäin!
VastaaPoista"Rohkenipa joku huudella Amullekin" Mua voi sanoa vanhaks, tylsäks tai vaikka suvaitsemattomaksi, mutta mun mielestä näissä tietyissä piireissä esiintyvä jatkuva huutelu, vastustajan virheille taputtaminen ja jatkuva yleinen provosointi ei kuulu mihinkään peliin. Omia voi, pitää ja tulee kannustaa, mutta en ole ikinä ymmärtänyt miten vastustajien haukkuminen ja hiillostaminen helpottaa omien pelisuoritusta millään tavalla. Ainakin itse saan kentällä lähinnä häpeän tunteen jos joku omista kannustusjoukoista ryhtyy "grillaamaan" tai muuten vain yleisesti laukoo epäasiallisia kommentteja katsomosta. Noh, mielipiteensä kullakin.
VastaaPoistaDraamaa ystäväni. Draamaa. Tervetuloa Ouluun uudelleen!
VastaaPoista